etusivu    tilukset    asukkaat    toiminta    foorumi   

Huttulan Ratsutila


päivitys tammikuussa 2018

Päivitystä

 

Huttulan ratsutila on aimo annos rakkautta ja huolenpitoa nelijalkaisia ystäviämme, hevosia, kohtaan. Se on valkoinen tallirakennus Kontiolahdessa, vastarakennettu, lämmitetty maneesi ja säällä kuin säällä kelpaava valaistu kenttä. Se on kasa paistettuja pipareita joululomalla, kerättyä tuoretta ruohoa keskikesällä ja marianne-karkkeja sosiaalitiloissa ihan minä vuodenaikana tahansa. Muutama hupsu tuntiratsastaja viikossa, yksityisiä hevosia ja näiden omistajia.

Olisi hienoa, jos tähän voisi kirjoittaa pitkän historialaarittelun siitä, kuinka Huttulan tallirakennus selvisi läpi sotien ja sukupolvien ja lopulta päätyi nykyisille omistajilleen. Talli on kuitenkin alusta loppuun 2000-luvulla rakennettu, ei todellakaan mikään perintökalleus tai isoäidin tarinoiden miljöö, ja sen vuoksi ei tähän voikkaan kertoa ummetlammet satuja siitä, kuinka vanhasta karjanavetasta muovaantui ensin asuinpaikka työhevosille, sitten juoksijoille ja lopulta ratsukansalle. Huttulan mailla ei tallinpitäjän ukki haaveillut ravilähtöjen palkintomarkoista eikä tiluksia ottanut haltuun perinnön kautta tämän tyttärentytär. Meillä ei vielä ole historiaa takana kuin muutama vuosi, mikä kuulostaa kyllä naurettavan pieneltä määrältä - kokoajan kuitenkin luomme muistoja ja tarinoita, joita ehkä kolmenkymmenen vuoden päästä Kuusitaipaleen perheen jälkeläiset kertovat omille lapsilleen.

Olimme olleet naimisissa noin vuoden mieheni Eemilin kanssa, kun muutto omakotitaloon alkoi houkuttelemaan. Olimme suunnitelleet perheen perustamista ja muidenkin haaveiden toteuttamista suurinpiirtein siitä saakka, kun olimme vasta pari kuukautta tapailleet - palaset loksahtivat kohdilleen, kun huomasimme, että kumpikin meistä unelmoi omaan pihapiiriin muuttamisesta, hieman kauemmas Joensuun keskustasta. Haaveilimme aamukahveista omalla terassilla, grillaamisesta takapihalla ja koirasta, joka kykenisi juoksentelemaan vapaana ilman että saisimme häädön häirinnän takia. Kun sitten vielä sain, niin kliseistä kuin se vain onkin, pienen perintösumman tätini menehdyttyä äkillisesti, päätimme ryhtyä tuumasta toimeen. Sen lisäksi, että ostimme tontin omakotitalolle, Eemil tuki oman hevostilan rakentamista täysillä mukana - vaikkei mies koskaan ole mikään hevosihminen ollutkaan, aviopuoliso hoiti käytännön toteuttamisen minun kasatessani haavetilaa paperille. 

Pauliina Metsätaipale
Laura VRL-11124, sivuroolissa@gmail.com

erikseen mainittuja lukuunottamatta kaiken materiaalin © Huttula 2017
ulkoasun suunnittelu & toteutus: Narie, kiitos! <3