Mile High Glam DFC

virtuaalihevonen
VH00-000-0000
 

 

syntynyt 23.05.2018, 4-vuotias
newforest-tamma, 155cm prt (ee/Aa)
yleispainotteinen; heA, 100cm

kasvattanut Jeili
omistaa Laura (VRL-11124)

syntynyt 23.05.2018, 4-vuotias
newforest-tamma, 155cm prt (ee/Aa)
yleispainotteinen; heA, 100cm

kasvattanut Jeili
omistaa Laura (VRL-11124)

 

Why there always gotta be a hero, what if Cinderella had to save herself?

Mile High Glam DFC:n kutsumanimi Laama ei kuvasta tammaa oikeastaan yhtään (suoralainaus Suomen Alpakkayhdistys ry:n sivuilta: ”Jos laama on pienestä oikein kasvatettu, se on yhteistyöhaluinen ja rauhallinen seura- ja harrastuseläin.”), mutta sopii silti punarautiaalle kuin nenä päähän - ehkä se on se huvittava ulkokuori, ken tietää? Lamputus on kotoisin Defectivestä, jossa se on syntynyt ja kasvanut, ja sittemmin muuttanut Suomen puolelle yksityisomistukseen. Vaikka sen vanhemmat ovat korkean tason kouluratsuja, ollaan punaisesta hevosesta ainakin tällä hetkellä kuorimassa kätevää jokalajintaitajaa aka harrasteratsua aka kierretään kissanristiäisiä ja naapurikylän harjoituskisoja -hevosta; tulevaisuus näyttää, onko suomalaisesta puoliverisestä ja tämän kyvyistä siniverisestä ylhäisyydestään näyttäytymään niin noloissa tapahtumissa.

Laama on, niin kliseistä kuin se onkin, oikea prinsessa: vääränväriset harjat ovat nou, kylmät kuolaimet ovat nou, ruma karsinanaapuri on nou. Ei se oikeasti ole mikään maailman suurin diiva, mutta omasta mielestään se on selkeästi syntynyt aivan väärään paikkaan - The Diiva kuuluisi oikeasti ilmeisesti lasiseen linnaan tai palatsiin, jossa lentelisi näkymättömiä palvelijoita ja ruokaa olisi aina tarjolla, varsinkin niitä Laaman lemppareita. Nyt kun puoliverinen on tuotu Suomen kylmänkalseaan ilmastoon paleltumaan ja kärsimään karvaisista mammuttisuomenhevosista sekä likaisista kimoponeista (”you know you should be prince’s white horse because I think you don’t obviously understand it”), se saattaa osoittaa kostonhimoaan hoitajaansa, käsittelijäänsä tai vaikka juurikin sitä naapurikarsinan urpoputtea kohtaan.

 
 

Little girls always grow older, we're lost before we're found

i. Saffron Secret Treasure
rautias 165cm kwpn

ii. Top Secret II
rautias 163cm kwpn, KRJ-II

iii. Nashgard
trt 164cm kwpn

iie. Tribute
rt 166cm kwpn

ie. Huxleya
musta 163cm kwpn

iei. Thymus
ei tiedossa

iee. Hypnose
ei tiedossa

e. Technically Single DFC
ruunikko 168cm fwb

ei. Ur So Gay
ruunikko 167cm fwb, KTK-II

eii. U Think I'm So Gay
ei tiedossa

eie. Hypnotized
ei tiedossa

ee. Twerk It Like Miley
rautias 164 fwb

eei. This Is Acting
prt 168cm fwb

eee. Dance Like Beyoncé
rn 161cm fwb

 
 

So keep your Chanel but it's not gonna be enough

♡ Porrastetut kilpailut
hyppykapasiteetti ja rohkeus: 0.00p
kuuliaisuus ja luonne: 0.00p
tahti ja irtonaisuus: 0.00p

♡ kouluratsastus tasolla 0 pistein 0.00
♡ esteratsastus tasolla 0 pistein 0.00

♡ KTK-II helmikuun 2018 lisätilaisuudesta, 80p.
♡ champion-arvonimi myönnetty maaliskuussa 2018
VSN champion -arvonimi myönnetty maaliskuussa 2018
♡ VSN national champion -arvonimi myönnetty huhtikuussa 2018
♡ irtoSERT x 4, BIS-sijat x 0, SW x 4, Champion x 0, RCH x 0

♡ NJ 15.02.2018 Atorina, puoliveritammat - irtoSERT (tuom. Sorel)
♡ NJ 15.02.2018 Kaakkila, puoliveritammat - irtoSERT (tuom. Lissu T.)
♡ NJ 06.03.2018 Auric Dressage, puoliveritammat - irtoSERT (tuom. Sorel)
♡ NJ 19.03.2018 Oldfinion Dressage, puoliveritammat - irtoSERT (tuom. Kati)
♡ VSN 04.03.2018 Auric Dressage, puoliveritammat - SW1 (tuom. Milja H.)
♡ VSN 10.03.2018 Auric Dressage, puoliveritammat - SW3 (tuom. dookie)
♡ VSN 01.04.2018 Oldfinion Dressage, puoliveritammat - SW3 (tuom. dookie)
♡ VSN 21.06.2018 Duán Stable, puoliveritammat - SW2 (tuom. Milja H.)


kouluratsastus
27.05.2018, rataharjoitukset Rihtniemessä - helppo B/K.N. Special - 4/5, 63%

esteratsastus
20.05.2018, rataharjoitukset Rihtniemessä - 60cm - 1/1, 0vp / 1)

1) tuomarin kommentti: "Muista ratsastaa perusradalla pidemmät tiet! Uusinnassa voi sitten kääntää vähän tiukemmin."


 

Met her at a beauty salon with a baby Louis Vuitton under her underarm

En perusta mustiin nahkavarusteisiin - tästä saa siis myös tamma kärsiä, sillä olen kaiken nahkaisen hommannut tälle tummanruskeana. Ratsastaessa meillä on käytössä aivan älyttömän hyvä istuttava, Oddpixelin PixHorse Edge -yleissatula (maksoi maltaita mutta minkäs teet kun rakastut) ja Equestrian PROn Sir Classic -merkkiset aachensuitset kumisella, suoralla kuolaimella. Etujalkoihin tulee sileällä ratsastettaessa myös Equestrian PROsta hankitut WEGA Olympic -jännesuojat ja takasiin samanmerkkiset takajalan hivutussuojat - kyseiset suojat olen useampaan otteeseen todistanut ehkä parhaimmiksi suojiksi ikinä, enkä harkinnut siis yhtään ostaa Laamallekaan tuommoisia. Esteillä ja maastoon laitetaan suojien kaveriksi vielä Oddpixelin nahkaiset Divino Luxyrity -putsit.
Kotona meillä on käytössä vinopino erilaisia satulahuopia, joista tämänhetkinen suosikkini on ehdottomasti Takakujan tallipuodista ostettu, vaaleanpunainen Designer’s Choice -yleishuopa. Jos me lähdetään edustamaan itseämme kotitallin ulkopuolelle, vaihtuu huopa Auburn Estaten perijättärien suunnittelemaan, Sokka Luxuries -merkkiseen valkeaan huopaan. Pieneen pynttäytymiseen on varattu myös Equestrian PROn swarovski-kristalleilla koristeltu, v-mallinen WEGA-otsapanta.
Esimerkiksi kylmemmille ilmoille ja alkuverryttelyihin on hommattu Auburn Estaten Sokka Luxuries Royal -ratsastusloimi, joka on aivan ihananvärinen, kuninkaallinen sininen, ja valmistettu villasekoitteesta.

En perusta mustiin nahkavarusteisiin - tästä saa siis myös tamma kärsiä, sillä olen kaiken nahkaisen hommannut tälle tummanruskeana. Ratsastaessa meillä on käytössä aivan älyttömän hyvä istuttava, Oddpixelin PixHorse Edge -yleissatula (maksoi maltaita mutta minkäs teet kun rakastut) ja Equestrian PROn Sir Classic -merkkiset aachensuitset kumisella, suoralla kuolaimella. Etujalkoihin tulee sileällä ratsastettaessa myös Equestrian PROsta hankitut WEGA Olympic -jännesuojat ja takasiin samanmerkkiset takajalan hivutussuojat - kyseiset suojat olen useampaan otteeseen todistanut ehkä parhaimmiksi suojiksi ikinä, enkä harkinnut siis yhtään ostaa Laamallekaan tuommoisia. Esteillä ja maastoon laitetaan suojien kaveriksi vielä Oddpixelin nahkaiset Divino Luxyrity -putsit.
Kotona meillä on käytössä vinopino erilaisia satulahuopia, joista tämänhetkinen suosikkini on ehdottomasti Takakujan tallipuodista ostettu, vaaleanpunainen Designer’s Choice -yleishuopa. Jos me lähdetään edustamaan itseämme kotitallin ulkopuolelle, vaihtuu huopa Auburn Estaten perijättärien suunnittelemaan, Sokka Luxuries -merkkiseen valkeaan huopaan. Pieneen pynttäytymiseen on varattu myös Equestrian PROn swarovski-kristalleilla koristeltu, v-mallinen WEGA-otsapanta.
Esimerkiksi kylmemmille ilmoille ja alkuverryttelyihin on hommattu Auburn Estaten Sokka Luxuries Royal -ratsastusloimi, joka on aivan ihananvärinen, kuninkaallinen sininen, ja valmistettu villasekoitteesta.


      
ruusukkeet © Equestrian PRO, pöytäkirjasta kiitos Rihtniemi

kuivaheinä: 2kg - 3kg - 2kg - 3kg = 10kg

♡ Kaura: 0,5l - 0.5l - 0.5l = 1,5l
♡ Mysliseos: 0,5l - 0,5l - 0,5l = 1,5l
♡ Kivennäissekoitus: 0 - 0 - 1dl = 1dl
♡ Biotiinivalmiste: 0 - 0 - 5g = 5g

♡ NJ 15.02.2018 (Atorina), puoliveritammat - irtoSERT (tuom. Sorel)
♡ NJ 15.02.2018 (Kaakkila), puoliveritammat - irtoSERT (tuom. Lissu T.)
♡ VSN 04.03.2018 (Auric Dressage), puoliveritammat - SW1 (tuom. Milja H.)

Vanessa Juliána Bolívar on kaksikymmentävuotias (12.1.1998) nuori, joka kirjoitti itsensä merkonomiksi kaksikielisessä tutkinnossa Helsingissä ja aikoo hakea opiskelemaan matematiikkaa tai kansainvälistä liiketalouden tutkintoa korkeamman asteen koulutukseen - tällä hetkellä puoliksi argentiinalainen on kuitenkin välivuodella, työskennellen marketin kassalla päivisin.
Lyhyenläntä nainen on syntynyt ja kasvanut suurimman osan elämästään suomalaisten havumetsien ja saunakulttuurin piirittämänä, mutta muutti Argentinaan isovanhempiensa luokse valmistuttuaan ammattikoulusta. Vanessan äiti Adriana Bolívar on syntyperäinen argentiinalainen, joka muutti parikymppisenä Suomeen yliopiston perässä; sille tielle jääden, nainen rakastui kylmässä pohjolassa, opiskeli itsensä asianajajaksi ja perusti perheen pari vuotta vanhemman Jukka Korpela-Bolívarin kanssa. Isä-Jukka on markkinointiosaston johtotehtävissä kansainvälisessä firmassa ja opiskellut itsensä lukion ja kauppakorkean kautta maisteriksi, työtehtäviensä sivussa veneillen ja kirjallisuutta harrastaen. Hevosharrastus on perheen yhteinen ajanviete, johon osallistuvat isää lukuunottamatta Bolívarin perheen jokainen jäsen - äiti, Vanessa ja pikkusisko Viviana (12) ovat viettäneet suurinpiirtein jokaisen viikonloppunsa talleilla ja perheen omistuksessa onkin Vanessan puoliveritamma Laaman lisäksi myös toinen hevonen, latvianurheiluhevosruuna Kapteeni eli Kapu, jonka kanssa ”Vivi” ja Adriana harrastavat nykyään. Korpela-Bolívarit asuvat Keski-Suomessa suurikokoisessa omakotitalossa, muutaman kymmenen kilometrin päästä Saurasta, kun taas Vanessa on juuri muuttanut Sauran keskustaan vanhan rakennuksen kerrostalokaksioon.

Vanessa on perinyt selkeästi enemmän luonteenpiirteitä äitinsä tuliselta latinosuvulta, eikä olekkaan koskaan ollut kuin ns. normaali, ”hiljainen ja nössykkämäinen” suomalainen; jos jotain sanottavaa on, se sanotaan ääneen. Bolívar on pienestä pitäen tuonut oman mielipiteensä reippaasti esiin, eikä koe tarvetta piilotella persoonaansa tai sanottaviaan uusienkaan ihmisten seurassa - vain synkemmät vaiheet elämästä verhotaan tarkasti mielen sopukoihin, mutta muuten tähän neitiin on kyllä helppo mennä tutustumaan. Avoimin mielin uudet ihmiset vastaanottava nuori osaa olla avarakatseinen ja huomioida ympärillä olevat ihmiset, ja tuleekin sen vuoksi hyvin juttuun uusien tuttavuuksienkin kanssa - vaikka tumma ja tulinen latino on suora ja rehellinen, koittaa hän vältellä viimeiseen asti muiden loukkaamista ja niiden sammakoiden päästelyä ulos, nainen nimittäin vihaa vihanpitoa, riitelyä ja varsinkin sopimista, joka on tuolle yhä hieman hankala paikka. Vanessalla saattaa nimittäin olla välillä vaikeuksia niellä ylpeytensä ja pyytää anteeksi, ja mielummin tämä pitääkin mykkäkoulua kuin menee heti suorinta reittiä sopimaan - muutaman rauhoittavan tupakan ja kahvikupin jälkeen, kun äkkipikainen luonne on saanut rauhoitettua itsensä ja tasattua hengityksensä, voi tämä jopa yltyä nöyrtymään ja hipsiä pahoittelemaan. Kuitenkin niin, että tekee selväksi myös oman puolensa riidassa, tietenkin.
Huumorintajuinen ja ulkopuolisten silmiin aina aurinkoiselta näyttävä nuori omaa myös sen niinsanotun dark siden: masennuksesta parantuvana tällä saattaa olla mielialojen vaihteluita useita kertoja päivässä, ja vaikkei tuo siitä useille kerrokaan, ymmärtävät siitä tietävät selkeästi helpommin naisen yhtäkkistä ”angstimista” tai tiuskimista.

Sen lisäksi, että Vanessa on perinyt luonnetta äitinsä puolelta, juurtaa tuon ulkonäöllistenkin seikkojen alkuperät meren toiselle puolelle: lyhyt ja oikeista kohdista muodokas, sävyä tummempi iho ja ei käsiteltynä aivan pientä säkkärää olevat luonnonkiharat hiukset muistuttavat argentiinalaisuudesta tarpeeksi usein kalpeiden suomalaisten keskellä, ja nainen saa myös kuulla siitä - ainakin ystäviltään. Useinmiten Vanessa pukeutuu myös muotojaan korostavasti, ja vaikka tämä olisi juuri herännyt, näyttää keho useinmiten häikäisevältä ihoa myötäilevissä topeissa ja t-paidoissa sekä turhankin tiukoissa legginsseissä tai farkuissa. (Bolívarin tyylikollaasi) Tallille nainen pukeutuu rennommin, ja yllä nähdään usein ratsastushousut sekä jonkinlainen huppari tai pitkähihainen, säästä riippuen.



 

Baby put your arms around me tell me I'm a problem

14.2.2018, ystävänpäivän ratsastustunti Laamalandian totaalijärkyttyneen prinsessan näkövinkkelistä

Sillä oli päällä se vaaleanpunainen toppatakki, jonka hihat pullottivat muskeleiden näköisesti. Se kutsui mua tarhan portilla ja mä, total idiot, lankesin. Olisi pitänyt arvata että töihinhän sitä joutui, kun antoi kiinni sille tytölle - eikä töissä siis muuten ehkä mitään, mutta kun me päästiin kentälle (öö excuse me kenen idea edes on mennä ulkona kun olis kattokin pään päälle????), mä huomasin, että siellä oli muitakin eläimiä. Hevosia. ”Lajikavereita” extrasuurissa ja huutavanpunaisissa lainausmerkeissä kirjoitettuna. Kaksi selkeästi Britney Spearsin kaljupääaikaisella kampaajalla käynyttä irokeesitukkaista ponia oli aivan kuin kaksosia (mitä järkeä olla samannäköinen kun voi olla uniikki), ruskea trimmausta kaipaava islanninhevonen joka kävellä löntysteli ratsastajansa alla, ja sitten, wou, yksi siniverinen. Valkoinen puoliverinen prins… se olikin tyttö. Kilpailija kuitenkin spotted juuri sillä sekunnilla, kun se tyttö mun selässä olisi tahtonut tehdä yhteistyötä - mä painoin korvat luimuun ja kiemurtelin aikani alkuverryttelyissä, kunnes aloin lämmetä ajatukselle että saisin oikeesti ehkä jopa juosta ja laihtua, koska no, supermodels never sleep without thinking about the good shape (seriously mähän halusin vain osoittaa kaikille olevani nuoresta iästäni huolimatta hieno ratsu, varsinkin sille valkoiselle kaunottarelle).

Hiffasin kuulema hienosti ihmisen mahdollisimman pienet avut, ja kun mä olin aikani vänkännyt vastaan vähän kaikesta (kuten pelottavista kulmista, mallikoulussa opetetusta catwalk-käynnistä josta Vanessa ei tykännyt ravatessa, siitä että musta kolmikaarisen uran kaarille sopi yksi mun kyljen mentävä lisämutka etc etc, u know those mothers), meillä synkkasi. Finally. Vanessa alkoi ymmärtämään siis mua ja antoi mun rauhassa tehdä mitä kuuluikin - siirtymiset eri askellajeista toisiin olivat mun lemppareita ja loistin niissä, voltitkin meni ihan kivasti vaikka se omilla jaloillaan pönöttävä nainen huomauttikin mun suoristamisesta. Parasta oli kuitenkin se, kun me onnistuttiin laukannostoissa, ja aivan ensimmäisestä nostosta saakka kumpikin kavio osasi olla johtava - mua ei oikeastaan kiinnostanut, oliko kyseessä vasta- vai myötälaukka, mä heitin koipiani menemään ja Vanessa joko taputti tai ärisi itsekseen (ihme hippiäinen, varmasti nolasi meidät). Se ihme Juuliakin kehui onnistuneita nostoja ja vielä uudemman kerran sitä, etten ottanut yhden yhtä raviaskelta nelistämisestä käppäilyyn siirtyessäni. Sain aimotaputukset kaulalle, kun me saatiin siirtyä loppukäynteihin, ja osasin olla jopa tyytyväinen. KUNNES. SE. KIMO. TULI. MUN. ETEEN. LIKE. WHAT? Mä inahdin ja heitin toisen kavion taaksepäin (harmi ettei siellä ollut ketään), ja Vanessan oli pakko kääntää mut ympyrälle, koska mun vihalle ei vaan mahtanut mitään - se valkoinen otus sai mun päässäni kiehumaan. Toisaalta, kyllä Kimillä ja Taylorillakin on aina sotaa twitterissä. Minkä meille megatähdille mahtaa, aina on jotain.

 

 

erikseen mainittuja lukuunottamatta kaiken materiaalin © Laura | tämä on virtuaalihevonen
ulkoasun suunnittelu & toteutus: Narie, kiitos! <3